Kevät saa koruhanat auki ja näppiksen laulamaan, näköjään. Taas on koruja syntynyt muutamat. Ja jopa kuvattukin. Luonnonvalo hiukan jeesaa mua kuvausurakassa mutta vaikeaa se on mulle, tuo kuvaus. Valotelttaa en omista enkä aio ostaa. Mitään peili-virityksiäkään en ajatellut vielä kehitellä. Luonnovalolla mennään. Vaihtelevin tuloksin.

Tämän tein tilauksesta työkaverille Tampereelle. Lila on minulle hankala väri. Itse en sitä osaa käyttää joten korunteko siitä oli pienoinen haaste jonka otin ilolla vastaan. samaa haastetta on luvassa lisää sillä eilen sain haltuuni muutaman nauhallisen hengästyttävän kauniita ametisteja joista saattaa tulla äidin ystävälle koru. siitä sitten aikanaan enemmän, kunhan valmistuupi.

Iltana eräänä kokoonnuttiin työkavereiden kanssa yhteisiin näpertelytalkoisiin. Hauskasti sangen miesvaltaisessa työpaikassa kaikki me neljä naista tykätään näperrellä ja leipoa, kolmella meistä on oma blogi (terkkuja Blommalle ja Nellylle) Yllä yksi sen illan aikaansaannoksista; vuorikristallia ja ruusukvartsia rouheina paloina, osat korumetallia.

Tässä toinen koru joka kyseisenä iltana syntyi. Lisäksi vatsalihakset sai hervottomasti treeniä, maailmasta tuli pikkuisen parempi paikka ja saatiin maistaa ehkäpä parasta (ihan tositosikevyttä tietenkin) pekonipiirakkaa a'la Blomma (ja ohjetta blogiin, kiitos jos ei jo ole!). Uudet treffitkin sovittiin jo. Ihanaa yhteisöllisyyttä ja tyttöjen kesken oleilua parhaimmillaan. Niin juu, ja toi koru... se on muuten perun pinkkiä opaalia, amatsoniittia ja pronssia.... oli se oleellinen unohtua.

Aaro 3v juhli synttäreitään, tässä Aaron kortti. Testailin uutta nuuttauslautta. Ihan ei osunut kohdilleen taitteet. Opeteltavaa on, tässäkin lajissa. Leimakuvan väritys sensijaan stemaa ainakin oamsta mielestä pohjapaperiin just kivasti.

Sama vielä kiinni.