Näissä koruissa ei sinällään ole mitään uutta tai ihmeellistä, samanlaisia olen ennenkin tehnyt. Nämä yksilöt meni tilauksesta naapuriin; kaulaketju korumetallisilla piikeillä linkitettynä, korvikset kokonaan hopeisilla osilla.  Näitten postaus toimii aasinsiltana oivallukseen jonka sain eräänä iltana koruja tehdessäni: Mikä onkaan se kutkuttavin hetki korun teossa? Ei, se ei ole välttämättä se itse tekeminen, ei edes ilo uudesta korusta vaan se hetki kun sormet kulkee pitkin helmilaatikkoa (laatikoita) sopivia helmiä hakien... Oliskos nuo oikeita tähän koruun? Tai ehkäpä sittenkin nämä? Se valinnan ihanuus ja vaikeus, se hetki kun korun osaset alkavat olla selvillä... siinä on sitä jotain, hykerryttävää! Luomisen ihanuutta kaikenkaikkiaan.